Perjantai-iltana myöhään saavuttiin pakaaseinemme Uhlandstrasselle Päivin ja Hansin kotiin, jonka olivat ystävällisesti antaneet käyttöömme, kun itse olivat matkoilla. Kaunis, suuri ja ihanasti boheemi koti. Parempi kun mikään hotelli ikinä. Mukavaa myös olla vaan keskenämme, kuljeksia paitakauhtanoissamme ja pikkuhousuissamme. Parvekkeellakin sen verran liikenteen- ja ihmisten ääniä, että sinne hyvin upposi pari pierua silloin tällöin...jotenkin sitä ilmaa vaan kertyy kun paljon istuu (tuttua yövuoroista), eikä sitä aina saa käännettyä röyhtäysyksi. Haha, mutta siis kodikkaasti asetuttin hulppeisiin huoneisiin, avattiin Kajkan roudaama punkkupullo, joita tosin vanhaan tyylimme kului eräskin siinä illan mittaan.
Ancin kanssa saatiin kamat purettua, lajiteltua likaiset pyykättäväksi ja puhtaan oikenemaan matkalaukun puristuksista. Kajka oli sillä välin kipaissut ostoksilla, jonka jälkeen valmisti meille loistavan ja ruokaisan salaatin ihanine mansikoineen. Pitkä tovi meni pöydän ääressä syöden ja seurustellen.
Sitten tulikin aika kirjoittaa muutama sana reissustamme ja "välineitä" alettiin asettamaan valmiuksiin. Sehän ei tietenkään onnistunut tosta-noin-vaan, kuinkas muuten. Taas jouduttiin turvautumaan Tommin apuun. Soitto Osloon ja tavoitettiin Tommi jostakin pubista, missä oli kavereineen jakapalloa seuraamassa, sanoi soittavansa seuraavan pelitauon aikana, minkä sitten tekikin. On tämä kummallinen maailma, siellä Tommi seisoo Oslon keskustassa pubin edessä kadulla liikenteen metelissä ja ohjaa meitä täällä Berliinissä laitteiden asettamisessa käyttökuntoon..
Minä sain istua kaikessa rauhassa parvekkeella viinilasini kanssa seurustellen ja kadun hulinaa alapuolellani seuraillen, ei minusta mitään hyötyä näiden laitteiden kanssa olisi ollutkaan. Osaan kyllä muutaman sanan saada näpyteltyä, kun kaikki lyödään valmiiksi eteen, hiiri toiseen käteen ja ohjeistus mistä millonkin pitää painaa jne. Apua tosin siitä huolimatta jouduin silloin tällöin huutelemaan.
Kajka seurasi jalkapalloa meidän naputellessa tarinaa ja jossain vaiheessa tajuttiin, että pian alkaa jo aamu sarastamaan. Nukkuakin taas piti vähän ennättää, vaikka lomalla ollaankin.
En mellandag i Berlin och vi vaknade i lägenheten på Uhlandstrasse till en solig, somrig och het dag. Tack Päivi och Eisenhower för att ni lånar ert underbara hem åt oss under vår vistelse här.
Efter några koppar kaffe begav vi oss för att hälsa på min brorsdotter Katarina i Friedrichshain, ett dynamiskt, levande och fullsatt område i östra delen av Berlin. Miki körde galant genom staden in på trånga och folkfyllda gator med cyklar, barn,hundar och omkringstrosande människor. Själv skulle jag inte ha kört en meter på de gatorna. Katarina bor på ett spännande ställe i mitten av allt myller med balkong ut mot gatan och livet där.
Efter kaffe och cupcakes på balkongen gick vi till ett lopptorg runt hörnet och njöt av den brokiga atmosfären. En liten paus på en terass och det började vara dags att ta sig tillbaka för att gå till Nico's restaurant och äta middag. Nico's är stamstället dit man alltid går och äter när man är i Berlin. Den grekiska restaurangen är belägen i samma hus som min bror bor i och har varit hans "vardagsrum" under de mer än 20 år han bott i Berlin. Därför har jag också blivit bekant med ägaren och blir alltid lika varmt välkomnad när jag dyker upp där.
Lammet var läckert som alltid och efter några glas vin och ett glas ouzo till efterrätt (på husets bekostnad) fick Miki och jag var sin bukett rosor av min bror. Sedan var det dags att trötta och belåtna vandra hem.
Nu har vi vaknat till en ny dag i Berlin utan planer eller tidtabeller. Vädret är blåsigare än i går, men det känns bara skönt. Vi dricker kaffe på balkongen och tittar på världen utanför.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti