Hälsningar från Oslo. Andra kvällen på vår resa och mätaren visar 22 grader. Skryt, skryt och jo, vi lovar att ta solen och värmen med oss hem. Men det räcker ännu två veckor till dess.
Första dagen körde vi 4,3 km, från Lill-Hoplax till Skatudden och in i och upp på hyllan i Viking Gabriella.
Båten var smockfull, 2000 passagerare men allt gick väldigt lugnt till. Utom att mitt emot vår hytt satt fyra av ett gäng på ca 50 japaner och spelade kort nästan hela natten med dörren uppe. Men det kunde vi leva med. Det värsta var att jag vaknade vid 4-tiden av att fartyget darrade och skakade och skramlade och miljöförstörd av mina två senaste veckors jobb med Estonia-katastrofens 20-års minnesprojekt blev jag livrädd och var säker på att båten sjunker. Jag hann redan fundera på om jag simmar bättre i jeans eller i leggings.
Men vi anlände tryggt till Stockholm och hittade rätta vägen trots Thomas och Robbans välmenande direktiv. Tack pojkar! För första gången i mitt liv testade jag också navigatorer, måste medge att jag hade två stycken, och de var sinsemellan av olika åsikt och helt av annan åsikt än Thomas och Robban. En enda gång gjorde vi en u-sväng och också den var onödig. Och en gång snurrade vi en gång för mycket i en rondell, men det var bara roligt. Och ju längre vi kom mot Olso desto varmare blev det. Tack luftkonditioneringen i min nya bil Layla.
Nu har vi slagit oss ner hos min son Tommi, kokat spagetti, tagit ett (?) glas rödvin och börjar planera morgondagen. Idag har vi kört ca 540 km och i morgon har vi vilodag.
God natt från Oslo. Vi hörs i morgon.
Elämäni ensimmäinen blogi, mutta ei kai kirjottamista kummempaa varmaan tämäkään.. Aloitan:
Tiistai 1.7. Espoon Lippajärvellä tungen kamani pakaasiin... no, osan myös kassiin, Ancin neuvoa noudattaen.. Siis helpompi mennä laivaan vaan välttämättömien kamojen kanssa, kun raahata koko kapsäkki. Osoittautui todella järkeväksi neuvoksi. Siispä kapsäkki, kassi ja reppu ja suunta Pikku-Huopalahteen. Siellä vielä viimeiset tsekkaukset ja organisoinnit ja... kyllästymiseen asti, piti jo päästä LÄHTEMÄÄN!!
Mustat pilvet, sade ja kauttaaltaan syksyinen sää saatteli meidät Katajanokalle. Matkalla testattiin myös nämä, ah niin autuaat navigointivälineet, mitkä lopulta itseasiassa osoittautuivat hyvinkin paikkaansa, kuin myös mainettaan puoltaviksi.. Anci ainakin nautti niiden kanssa pelaamisesta.. (muistikuva verkkokalvoilla tyyliin jostakin lasten aikanaan hakkaamasta nintendosta..). Okei, matkaan siis päästiin. Laivalle pääsyä jonotettiin sateessa "amerikanrasseja" ihastellen.. joku tapahtuma varmaan jossakin, kun niitä siihen niin siunaantui.. yksi jopa ihan viimesillä voimillaan, eli hyytyi niin, että porukalla tutkailuistaan huolimatta joutuivat kyseisen yksilön hinaamaan laivalle.
Laivamatka oli laivamatka, kaikkihan ovat "risteilleet".. juotiin, syötiin, juotiin ja nukuttiin.. noin niinkun pääpiirteittäin. Sivistyneesti kuitenkin, koska aamulla aikainen herätys ja skarppina baanalle. Yö meni kuitenkin vähän pätkittäin, heräiltiin puolin ja toisin, välillä yhtä aikaa, toisinaan taas eri aikaan, varoen herättämästä toista.. Noooh..
Jossain vaiheessa yötä havahduin siihen, kun Anci istui punkassaan ja tokaisi, "tästä mä en nyt tykkää ollenkaan"... ??? Taisi todella pelästyä laivan kummallisia ääniä/äänettömyyttä.. ajatuksissaan vielä viime päivät töissä työstämänsä Estonia-jutut.. Tovi meni, ennenkun minä tajusin mistä on kysymys.. Kai siinä sitten yritin jotenkin ilmaista ymmärrystä, kuin myös viestittää, että aina ei ole kyse uppoamisesta, kun kuuluu jotain ääniä..
Matka Tukholmasta Osloon, piiiissofkeeiik! Tankattiin Ruotsin puolella, oletimme sen fiksuksi vedoksi, koska arvelimme pollttoaineen kalliimmaksi Norjan puolella.. eikö??
Tommin luokse tultiin ihan suunniteltuun aikaan.. Tommi istuikin jo kadunkulmassa odottamassa "mammoja". Kamat ulos autosta, auto "taskuparkkiin" ihan oven eteen... Sen sai tosin Anci hoitaa.. en tunne vielä Laylan "ulottuvuuksia", enkä halunnut riskeerata mahdollisten nirhaumien aiheuttamista.
Ah ja voih, miten IHANAA oli tulla Osloon pitkästä aikaa.. (lähdin täältä 2005 keväällä), tunne oli sanoin kuvaamaton, kyyneleetkään ei ollut kaukana.. Mun entinen kotikaupunki, ja yhtä kaunis ja kotoinen kun aina. OSLO, I Love You!
Kapsäkit sisään, kaappien ratsaus, kauppalistan teko.. ja eikun ostoksille! Kauppaan oli lyhyt matka, mennessä alamäkeä, palatessa painovoimaa vastaan taistelua, ja kunnon hiki pinnassa molemmilla mummoilla.. Vaatetta vähemmäksi, padat ja pannut esiin, ja eikun pastaa ja soossia vääntämään. Anci sai sen kunnian, koska olimme hänen lapsensa kotona... ja minä tietenkin jo kaikkeni antaneena, koska olin ajanut liki kuuuuusisataaa kilomeeeetriä.. abaut ainaki...
Syötiin, juotiin, höpöteltiin, päivitettiin kuulumiset... ja tietenkin Tommin velvollisuutena oli opastaa mamma kaikissa vastaan tulleissa navigaattoreihin liittyvissä visaisissa pulmissa ja vaihtoehdoissa... minä sain tilaisuuden ravata tupakalla selittelemättä tai syyllisyyttä potematta.. så flott..
Tämä päivä siis nyt pulkassa.. Tommi lähti yöksi töihin, me ollaan "asetuttu" ja kirjoteltu, tiskattu tiskejä ja pedattu petejä... Huominen on tervetullut.. !
Hyvä mammat ja samma på svenska. Have a nice trip and be careful... there might be manymany dangers and temptations to "old" ladies...;) hugs... Moikki
VastaaPoistaWe're looking forward to those dangers :)
VastaaPoista:)
VastaaPoista