Vi vaknade i Berlin på morgonen, ute regnade det och Berlin grät för att vi reste bort. Snabbt packade vi våra kassar, städade lägenheten och diskade och väntade på att min bror skulle komma på sin Vespa och föra oss till vinbutiken. Man kan ju inte låta blir att köpa en låda med utsökt vin för 3euro/flaskan.
Bilen var packad och vi satte av mot Prag där vi har hotell de två följande nätterna. På vägen dit stannade vi i Dresden, en historisk stad som led mycket under andra världskriget. Regnet störtade ner under stora delar av resan och också då vi var i Dresden. Vi kikade också in i Frau Kirchen kyrkan från 1700-talet, och visst var det fint, men jag tappade intresset när jag inte ens fick titta i en broschyr utan att betala. Så jag tackade för mig och gick ut.
Vi kom in i Tjeckien och där måste vi köpa en Autobahnvinjett att klistra på bilen. Men gjorde vi galant. Värre var det när jag skulle gå på toaletten, det var inte alls enkelt. Nej, nej, jag ska ha tseckiska slantar och dem får jag från en bankomat. Men jag får ju bara sedlar så sedan ska jag köa efter alla långtradarcahufförer som vill köpa korv och potatis före jag får växla en sedel mot lite slantar så jag kan komma in på toaletten. Men allt slutade dock väl.
Mot Prag alltså, det regnade ibland och ibland sken solen. Men vi kom in i Prag med hjälp av navigatortanten och min karta. Men sen blev det problem. Vägarna var avstängda på grund av vägarbeten och vi parkerade bilen där vi såg en ledig plats och fotgängade till hotellet dyblöta i både hår och kläder. Vi togs emot vänligt och hjälpsamt och en söt pojke i receptionen erbjöd sig att parkera vår bil bara vi fick den lite närmare. Och det gjorde vi ju, igen med hjälp av tanten Navigator.
Vi var förstås hungriga och regnet öste ner, men vi beslöt att ändå gå ut. I bilen hade jag en Radio Vega regnrock och ett paraply. Vi störtade ut i den mörka kvällen för att leta efter ett ställe att äta på och Hurra! i första hörnet stötte vi på ett SteakHouse dit vi dök in. Vi åt varsin biff och franska potatisar, inget så onödigt som sallad eller annat hälsosamt ingick portionen. Där var inte andra turister än vi ochn klientelet skulle ha kunnat vara våra barnbarn, men vi blev så väl bemötta att vi stannade där hela kvällen.
Nu hoppas vi på en regnfri dag i morgon och då ser vi vad vi ska hitta på.
Prag lägger sig nu. Jag önskar God Natt.
Jaajaa... Niinhän se oli Berliinistä lähdettävä, halusi tai ei.. jonkinlainen aikatauluhan meillä kuitenkin on, lomalla tai nou... Aamulla herätessä, kuin myös yöllä herätessä, Berliini oli kun uitettu koira.. vettä tuli taivaan täydeltä ja kaikista puista katujen varsilla. Toisaalta tosi puhdistavaa, kun edellisenä iltana katuja tallatessa kengät liimautui katuun puista valuvan "töhnän" takia... näkisittepä ne autot, jotka oli ollut parkissa muutaman päivän katujen varsilla.. yöööök!!
No jaa.. Aaamutoimet sujuivat totuttuun mallin, eikä pakkaamisessakaan mennyt kuin tovi ja oltiin valmiina jo paljon ennen kun Kajka tuli opastamaan meitä "punkkukauppaan".., josta saimme suoraan viinitilalta tullutta laatuviiniä todella huokeaan hintaan.. tai jotain sinnepäin..
Ja sitten vaan " on the road again, sister". Berliini itki kun lähdettiin, kuin myös maantie, vaikkakin aurinkokin ajoittain armahti meitä. Toisaalta, helle oli aivan armoton (+28), auringossa tietty paljon enemmän. Ilmastoidussa autossa se tosin ei tuntunut, mutta autosta noustessa oli kun joku olisi vetänyt moukarilla palleaan..
Dresdeniin saavuttaessa satoi, niinkun suurimman osan matkasta siihen astikin. Ajettiin kuitenkin suunnitellusti kaupunkiin ja syötiin siellä lounas. Kaunista kyllä oli, mutta aistittavissa kuitenkin sodan aikaisten pommitusten jäljet, esim. siinä, että kaikki oli niin siistiä ja uuden näköistä, eli uudelleen rakennettua, onneksi ei kuitenkaan alkuperäistä arkkitehtuuria tuhoten.. mutta jotenkin se "uutuuden tuntu" tuntui karmivalta. Siitä minulla ei ole enempää sanottavaa.
Jotenkin tuntuu, että tästä se seikkailu vasta alkaa, eli tähän asti kaikki on ollut niin helppoa.. tuttuja paikkoja, tuttuja ihmisiä, huolto ym. toiminut jne. Nyt ollaan ikäänkuin vasta omillamme, saavuttu Tsekkeihin, tai mitä se nykyään onkaan nimeltään, mutta kuitenkin.. Ei ymmäretä kieltä, aakkosista puhumattakaan, että voitaisi varmistua esim. sijainnistamme. Navigaattori, bueno, ehkä joskus itsekin opettelen sellaista käyttämään, todella ohjannut meidät kohteesta kohteeseen, vaikka ajoittain ollaankin oltu eri mieltä, siis sen navigaattorin kanssa, ja tehty omia ratkaisuja jotka ovat osoittautuneet aivan oikeiksi, tulee nimittäin ohjeet ajoittain hieman viiveellä kaupunkiajossa. Tällä reissulla tyydyn todellakin pelkästään siihen minkä osaan, ajamiseen.
Prahassa hieman haparointia hotellin löytämisessä, johtuen etupäässä katutöistä, joista Rouva Navigaattori ei tietenkään ollut tietoinen. Lyötiin sitten auto parkkiin, jonka katsoimme olevan "ihan hollilla" ja lähdettiin jalkaisin etsimään hotelli. Pari korttelia, ja siinähän se. Todella viehättävä ja hyvällä paikalla. Vastaanotto aivan "superb". Saatiin respasta koordinaatit Rouva Naville ja ajettiin auto hotellin oveen eteen, josta respan poika siirsi sen hotellin talliin, omaan pieneen häkkiin. Olo jokseenkin helpottunut tässä vaiheessa, ja eikun kamoja roudaamaan huoneeseen. Kevyt ulkokuoren puhdistus ja siistiminen, puhdasta päälle ja ruokapaikkaa etsimään. Vettä tuli kun ester.. per......, eli lähin mahdollinen tuli kyseeseen.
Loistava pihvipaikka löydettiin ihan abaut 20 metrin päästä.. Mahtavat pihvit syötiin, fantastista palvelua ja ystävällisyyttä nautittiin kahden todella mukavan tarjoilijan taholta, kohtelivat meitä kuin kunniavieraita. Tunnelmakin ravintolassa oli upea, niin 70-lukua että.. musiikki, valokuvat ja taulut seinillä, nostalgiaa, mutta kuitenkin tässä ja tänään. Hieno ensikosketus Prahaan <3 Huomiseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti